YKES:N vuoden 2025 gradukilpailun voittajat julkistettu
Gradupalkinnon voittivat Maija Linturi ja Inari Nikkanen maisterintutkielmillaan Tracing rat paths: In search of interspecies performance (Live Art and Performance Studies, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu 2024) ja Murheen eläimet: Sureminen lihanormin kritiikkinä (Sukupuolentutkimus, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2024).
Arviointiraati koostui neljästä arvioijasta: FT Eeva Nikkilä Turun yliopistosta, itsenäinen tutkija FT Philip Line, FM Miika Remahl Helsingin yliopistosta ja YTM Jirka Vierimaa Tampereen yliopistosta.
Kiitämme YKES:in hallitusta tästä haastavasta luottamustoimesta. Tutkielmien lukeminen ja niistä keskusteleminen opettivat meille valtavasti eri aloilla tehtävästä eläintutkimuksesta sekä kokonaisuutena antoivat ilahduttavan monipuolisen kuvan yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen tilasta Suomessa. Samalla töiden monialaisuus asetti myös vaativuutta arviointitehtävään. Siitä syystä päädyimme valitsemaan kaksi menestyksekästä ja eri tavoin ansiokasta tutkielmaa palkinnon saajiksi.
13 Kilpailutyötä kuudesta yliopistosta ja 11 oppialalta
Kilpailuun ilmoitettiin 13 pro gradu -tutkielmaa, jotka ovat valmistuneet vuosina 2023–2024. Kilpailutöiden monipuolisuudesta kertoo se, että ne tehtiin kuudessa yliopistossa ja 11 oppialalla (etnologia, esitystaide, folkloristiikka, historia, kulttuurihistoria, sosiaalityö, sosiologia, sukupuolentutkimus, taidepedagogiikka, uskontotiede ja varhaiskasvatus). Töiden taso hyvästä erinomaiseen yhdessä monialaisuuden kanssa muistutti raatia humanistis-yhteiskunnallisen eläintutkimuksen eläväisyydestä ja keskeisistä tutkimustavoitteista.
Kilpailuun lähetetyissä tutkielmissa tarkasteltiin muun muassa performatiivisuutta: kuinka eläinten kehot tai ruumiit sekä niistä jääneet jäljet lihallistavat kohtaamisia ja toimivat edellytyksenä sille, mitä eläimet voivat tehdä tai olla. Töissä käsiteltiin myös toimijuutta – sekä eläinten ominaisuutena että vuorovaikutuksessa muodostuvana asiana. Muita esiin nousseita teemoja olivat kommunikaatio sekä eläinten näkökulma.
Tuotantoeläimen sureminen törmää usein yhteiskunnan lihanormiin ja ihmiskeskeisyyteen
Inari Nikkasen sukupuolentutkimuksen pro gradu, Murheen eläimet. Sureminen lihanormin kritiikkinä, on Helsingin yliopistossa syksyllä 2024 valmistunut tutkielma. Nikkanen kysyy, millaista on surra muunlajista eläintä ja millä tavalla muunlajisen eläimen sureminen on poliittista. Tutkielmassa on haastateltu eläinoikeuksien ja eläinsuojelun parissa toimivia ihmisiä, ja se nojaa Judith Butlerin normiteoreettiseen viitekehykseen, kriittiseen eläintutkimukseen sekä queer-kuolemantutkimuksen traditioon.
Nikkasen työ on älyllisesti utelias, teorialähtöinen ja analyysiltaan kypsä työ, jonka rohkeana väitteenä on, että eläinoikeuskysymys näyttelee tärkeintä roolia 2020-luvun monikriiseissä. Intersektionaalinen tarkastelu halutaan työssä ulottaa eläimiin. Judith Butlerin normikriittisen ajattelun lisäksi Nikkanen on nostanut työhönsä poikkeuksellisen paljon erilaisia aiheeseen liittyviä näkökulmia ja hallitsee tämän kunnianhimoisen teoriakehikon taitavasti.
Tutkielma on erinomainen osoitus siitä, miten kypsä ja teorialähtöinen tutkimus saadaan yhdistettyä käytännönläheiseen haastattelututkimukseen. Nikkanen osoittaa, että on mahdollista tehdä feministisesti ohjautunutta, käytännöllistä tutkimusta, joka on samaan aikaan myös teoreettisesti vahva. Nikkanen kirjoittaa tehotuotannon nekropoliittisista käytänteistä ja tarkastelee kriittisesti suremiseen liittyviä normeja: tuotantoeläimen sureminen törmää usein yhteiskunnan lihanormiin ja ihmiskeskeisyyteen.
Linturi kulkee työssään rottien perässä aina laboratoriosta siirtolapuutarhaan
Maija Linturin esitystaiteen- ja teorian pro gradu, Tracing rat paths. In search of interspecies performance, on Taideyliopistossa vuonna 2024 valmistunut tutkielma. Linturi kysyy, miten esityksen tai performanssin voisi muodostaa yhdessä kaupunkirottien kanssa ja miten rotat esityksen kanssaluojina vaikuttavat itse esitykseen.
Linturin työ on esitystutkimuksen, posthumanismin ja eläintutkimuksen risteyskohdassa, ja se lähtee liikkeelle ajatuksesta, että esitys on areena, jossa ihmiset ja muunlajiset voivat kohdata ja muuttaa toisiaan. Linturin matka rottien kanssa johti lopulta taiteelliseen Rat City -esitykseen. Työ vakuutti monipuolisuudellaan: se sisältää haastatteluja, mutta koostuu myös merkittävästä määrästä kenttätyötä. Linturi kulkee työssään rottien perässä aina laboratoriosta siirtolapuutarhaan ja pohtii muun muassa sitä, mikä on tieteellisen tietämisen ja taiteen suhde, kun puhutaan muunlajisista eläimistä.
Rottien näkökulma nousee erityisesti esiin tilanteissa, joissa niiden käyttäytymistä eri ympäristöissä ja tilanteissa kuvaillaan. Tutkielma osoittaa hyvin myös sen, millaisia haasteita ihmisten ja muiden eläinten väliseen kommunikaatioon liittyy, ja miten jo pelkästään rottien olemassaolon tiedostaminen voi muuttaa ihmisen tapaa havaita ja analysoida ympäristöään. Työ on metodologisesti kunnianhimoinen, kokeileva, ja ennakkoluuloton, ja tutkimuseettisesti ansiokas.
Molempia palkittuja tutkielmia yhdistäväksi osatekijäksi nostamme esiin toiveikkaan mahdollisuuden muutokseen, oli kyse sitten hyötykasvien täyttämään puutarhaan kutsuttavista lajeista tai normatiivisen tilan tekemisestä tuotantoeläimen kuoleman suremiseen. Vaihtoehtojen hyväksyminen ei kirjoittajien näkökulmista näyttäydy uhkana ihmisen täydelle vatsalle, vaan ennemminkin ravitsee siirtymistä kohti tasavertaisempia elämäntapoja. Raati onnittelee voittajia!