tiedekasvatuskiertue vastaa lasten oikeuteen tietää ja osallistua

Ilmasto- ja ympäristökriisi sekä kuudes sukupuuttoaalto, joihin eläinkysymykset olennaisesti liittyvät, ovat osa lasten ja nuorten elämää esimerkiksi kouluruokakeskustelujen ja ilmasto- sekä eläinaktivismin myötä. Näitä teemoja käsitellään lasten kanssa kuitenkin vain vähän, ajatellen usein etteivät ne kuulu heille tai ovat liian vaikeita ymmärtää. 

Elonkirjon bussi -tiedekasvatuskiertue vastaa lasten oikeuteen tietää ja osallistua nojaten jälkihumanismiksi ja monilajiseksi kasvatukseksi nimetyille ajattelutavoille, joiden kansallisia edelläkävijöitä kuuluu tapahtuman järjestelytoimikuntaan.

Koululaisia rohkaistaan jo kutsuvaiheessa esittämään heitä mietityttäviä kysymyksiä ihmisten ja toisten eläinten suhteesta bussin tutkijoille.

tiedämme paljon eläinten tunteista, kielellisistä kyvyistä ja moraalista

Muun muassa eläinten tunteista, kielellisistä kyvyistä ja moraalista on ilmestynyt viime vuosina runsaasti uutta tutkimusta. Tähän tietoon tukeutuen jälkihumanismi pohtii mm. sitä, miten selkeästi ihminen lopulta eroaa muista elollisista.

Monilajinen kasvatus puolestaan keskittyy niihin ilmiöihin, joita syntyy, kun monen eri lajin yksilöt jakavat samaa tilaa: ne tarvitsevat ja haluavat erilaisia asioita, tuottavat erilaisia toimintatapoja ja hallinnan muotoja, konflikteja ja sopuisuutta sekä myös iloa ja kumppanuutta.

KEVÄÄN 2026 KIERTUEEN TYÖPAJAT

“Ripeä rotta, heiluva hämähäkki”

Työpajassa tutkitaan tunteita, joita ihmisissä herättävät eläimet, joita pidetään häiritsevinä tai epämiellyttävinä. Toiminnallisten ja aistillisten harjoitteiden avulla pohditaan omia ja ryhmän tuntemuksia sekä sitä, mitä nämä eläimet itse mahdollisesti kokevat kohdatessaan ihmisen.

Työpaja auttaa ymmärtämään, ettei “haitallinen” eläin ole aina pelkästään haitaksi. Osallistujat pohtivat, miten ihmisten ja muiden lajien yhteistä elinympäristöä voidaan jakaa kunnioittavasti tunteiden, tiedon ja tekemisen kautta.

Työpajan vetäjä: Virpi Väkkärä

Virpi Väkkärä on kasvatustieteen tohtori ja ympäristökasvattaja, joka on työskennellyt opettajankouluttajana sekä esittävän taiteen kouluttajana ammattikorkeakoulussa. Väitöskirjassaan hän kehitti monilajisen kasvatuksen teoreettista perustaa ja siihen liittyviä pedagogisia menetelmiä.

Virpiä kiinnostaa erityisesti, miten monilajista kasvatusta voidaan soveltaa käytännössä, jotta ihmisten eläinsuhteet voisivat laajentua ja syventyä.

Monilajinen valokuva

Työpajassa harjoitellaan valokuvaamista niin, että muut lajit huomioidaan paremmin. Oppilaat työskentelevät pienryhmissä polaroidkameroiden kanssa ja kuvaavat lähiluontoa. Tehtävänannot ohjaavat tarkastelemaan ympäristöä ei‑inhimillisestä näkökulmasta: kaikki eläimet eivät kaipaa kosketusta tai ihmisen läheisyyttä, ja lähiluonto on monien lajien koti, jossa niiden tulee saada olla rauhassa.

Päivän aikana otetuista kuvista kootaan näyttely koulun seinälle.

Työpajan vetäjät: Tiina Arjukka Hirvonen & Tiina Salmia

Tiina Arjukka Hirvonen on taidekasvattaja, taiteilija ja ympäristökasvattaja, jota kiinnostavat ympäristökysymykset ja lajienväliset kohtaamiset. Hän työskentelee monitaiteisesti ja -tieteisesti, ja häntä innostavat leikilliset ja kokeilevat pedagogiset menetelmät. Tiina on valmistunut Aalto-yliopistosta taidekasvatuksesta ja opiskellut myös tanssia ja somaattisia menetelmiä. Hän on toiminut taidekasvattajana Jyväskylän yliopiston Evoluutiopajoissa vuodesta 2018 ja on pitkäaikainen Mustarinda-seuran jäsen.

Tiina Salmia on taidehistorioitsija, joka väitteli Turun yliopistosta helmikuussa 2026. Hänen tutkimuksensa tarkastelee ihmisten ja eläinten kohtaamisia 2000‑luvun omakuvissa, aina makakiapina Naruton selfiestä Elina Brotheruksen ja Marcello‑koiran yhteisteoksiin. Tiina tutkii, miten omakuvat voivat paljastaa ja horjuttaa ihmiskeskeisiä valtasuhteita. Jatkotutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisten ja eläinten vuorovaikutusta Taidekoti Kirpilän teoksissa.

Suomen yleisin lintu

Työpajassa tarkastellaan ihmisten ja tuotantoeläinten välisiä suhteita lintubongauksen näkökulmasta. Oppilaat pohtivat, miksi luonnonvaraisten lintujen määrät ovat vähentyneet samalla kun broilerien määrä on kasvanut, ja missä “broileribongausta” voisi tehdä. Työpaja avaa keskustelua tuotantoeläinten asemasta ja ihmisen vaikutuksesta lintulajeihin.

Työpajan vetäjä: Helinä Ääri

Helinä Ääri on tutkijatohtori Oulun yliopiston Animate-eläintutkimusyksikössä yleisessä kasvatustieteessä. Hän tutkii parhaillaan vasikoiden ja ihmisten suhteita ja vasikkalapsuuden kokemuksia. Aiemmin hän on tutkinut ihmisten ja kanojen välisiä suhteita, ja erityisesti broilereita, sillä valtaosa maailman kanoista elää broilerintuotannossa.

Myytti

Myytti-työpaja johdattaa oppilaat tarinoiden kautta pohtimaan ihmisten ja muiden lajien välisiä suhteita. Työpajassa luetaan itämerensuomalainen mehiläisruno ja pohditaan, miksi mehiläistä on kutsuttu “linnuksi”, miksi sen nimeä on vältetty ja millaista yhteistyötä ihmisten ja mehiläisten välille on tarinoissa kuviteltu.

Oppilaat pääsevät kertomaan omia tarinoitaan ja pohtimaan luontosuhdettaan yhdessä kuunnellen ja ihmetellen.

Työpajan vetäjä: Jenny Byman

Jenny Byman on tutkijatohtori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän tutkii, miten taidelähtöiset menetelmät, monilajikasvatus, ekologia ja kulttuuriperintö kietoutuvat yhteen pienten lasten tarinankerronnassa. Jennyn työssä kohtaavat pohjoismaiset kansantarinat, itämerensuomalaiset myytit ja hyönteismaailmojen kiehtovat kertomukset.